Tämä muutos tapahtuu rauman kielessä sanan ensimmäisen tavun jälkeisessä osassa. Esimerkit ovat paras keino ymmärtää tämä asia:

Kuiva oksa rapsahtaa poikki hänen jalkojensa alla.

Kuiv oks kropsatta poik häne jalkkattes al.

Kun lasi paukahtaa rikki lattialle, niin kissa tipahtaa pöydältä.

Kon klasi paukatta rik laatjal, nin kat tipatta pöödält.

Kaikille sellaista tapahtuu, että kirja kädessä nukahtaa.

Kaikils semmost tapattu, et kiri kooras nukatta.

Minä saan tervehtiä Teitä, hyvä herra, vapahtajanani.

Mnää saan tervettät Teit, hyvä her, mnuu vapattajanan.

Kansa kohahtaa, kun tohtori astuu esiin.

Kansa kohatta, kon tohtor astu framil.

Nilkka voi venähtää, kun se oikein pahasti nuljahtaa.

Nilk voi venättä, ko se oikkem pahaste nuljatta.

Viimeistä edellisessä esimerkissä esiintyy tämän säännön poikkeus. Meille jo vanhahtavat lainasanat, jotka kuitenkin vanhoille raumalaisille olivat uusia, ovat säilyttäneet ht-muotonsa, kuten karahtäärat, tirehtöör, kontraht tai tohtor.