Partitiivin suomenkielinen nimi ei tarkoita osaamista, vaan sitä että jokin sana viittaa osaan jostain suuremmasta kokonaisuudesta.

Partitiivin tunnukset ovat päätteet -a ja -ä (ruohoa, metsää) sekä -ta ja -tä (lunta, vettä).

Työtä täytyy tehdä, että voita saadaan syödä.

Tyät täyty tehd, et voit saada syäd.

Emäntää voi pyytää, mutta koiraa kuuluu komentaa.

Emänttä voi pyyttä, mut koera kuulu komentta.

Rauman kielessä a- ja ä-päätteet ovat hävinneet. Ta- ja tä-päätteisiin on jäänyt pelkkä t. Joskus t-pääte on siirtynyt myös a- ja ä-partitiiveihin.

Hän kolhaisi naapurin autoa.

Hän kolhas naapri autot.

Oletko nähnyt Iiroa.

Oleks nähn Iirot.

Omistusliitteen (minun kissani, meidän talomme) mukana partitiivimuotoon (minun kissaani, meidän taloamme) on jäänyt yleensä myös tuo t-kirjain.

On aika näyttää meidän voimaamme.

O aik näyttä meijä voimatan.

Hän  kiitteli poikaansa, mutta moitti tyttöään.

Hän kiittel poikkatas, mut moites flikkatas.