Ei näist Biitleseist näyt erohom pääsevä. Tämä kappal on kyl silt taval iha miälenkiintone, et siin ei murttels sais ol minkkänkaltast huumorvaikutust, sillet laul o oikkenki vakavasorttine ja alakulone, ja sävel nii nät ko mikäki. Siin stää onki sit vääntämist, kon koitas rauman kiälest kaevat semssi sanamuadoi, ko ei koht ol vetämäs taulvärkki nauruvirnesse. Se vuaks tälk kertta taisikin tul vaan käänöstyä.
Voi, näättäk kui mont yksnäist sialu
Voi, näättäk noi mont yksnäist sialu
Ritola Elli, häärahva jäljilt hän riiskryynei noukkik kyl saa
Kirkos käy vaa
Aknas hän varto, naamals se miin ko hän käyttä vaa ollakses fiin
Ei hän ols siin
Nii mont yksnäist sialu, mist olle tul nek kaik
Nii mont yksnäist sialu, mist löydyis kaikilp paik
Provast Heleenjus, kirjotta saarna vaik koska stää kukka ei kuul
Mahtak nii luul
Käy ei hän missä, sukkias parsi ko yksnäs o syksyses yäs
Siin hänen tyäs
Nii mont yksnäist sialu, mist olle tul nek kaik
Nii mont yksnäist sialu, mist löydyis kaikilp paik
Voi, näättäk kui mont yksnäist sialu,
Voi, näättäk noi mont yksnäist sialu
Ritola Elli, kirkkohon kuale ja hauttausmaa laedals saa maat
Kukka ei saat,
Provast Heleenjus, multassi sormeijas pyhke kom päev o jäl uus
Haudal jää ruus
Nii mont yksnäist sialu, mist olle tul nek kaik
Nii mont yksnäist sialu, mist löydyis kaikilp paik
Vastaa