Kylmä o yässel ja loimotta

vihriöis liäkeisäs taevas 

Ihmsek kartnos jo nukkuva

unhottavak kaik vaevas

Kuu vaa seilaile hiljaksis

Kuurasep puus seiso niatoksis

Mailm valla lumehe hukku

Tont hän ei vaa voi nukku

Ladost hän tlee ja hankke jää

seisoma ove suuhu

niin tapas jälkke hän katle stää

taevast ja kiikroi kuuhu

mettäkin tutki ja kuusei se

viimalt kartno nes suajele

fundeera sadantten kertta

pulma mil ei löyd vertta

Parttatas kraappi ja fundeera

pudista päät ja huakka

tämä se vast o onkelma

oikke stää mahdotont luakka

Sitt hän heittä jo pulmap pois

järkkiäs paremin käyttä vois

lähte toimehen tyähö

touhuihis kylmä yähö

Aita ja puadi hän tarkasta

freista et luku on kiines

navetos lehmäk kaik nukkuva

raohas, hän jättä ne niines

Suitte ja ränke o unhottan

valak kon tallis o nukattan

nojol on käynp päi seinä

unesas pureskle heinä

Lamppak käy karsnas hän laskemas

siäl nep pahnoilas makka

kanasep palloi o orsilas

turva niilk kuko takka

Hereil on kopisas Vahti kyl

tuttu o äi mil o harmat yl

nouse jo koer ja hänt heilu

tont o sil ai ollu reilu

Käppiäst luikatta tuppaha

kattoma isäntväkki

väärtti het tontul antava

aikka sit sen tais näkki

mukuli kiikkaman täyty pääst

hän ei silt riamult ittiäs sääst

kattel niit piäni tont tykkä

poikkeust ei tee nykkä

Issi ja poikki hän nähn o mont

nukkumas kamaris laste

polv jälkkem polve mont avutont

tuhise fällyi vaste

Siit hek kasova aikusiks

vanhoiks ja lähtevä, mihe ja miks

Tont miätti porstom piäles

onkelm o jälle miäles

Lattohom parvel hän kiipusta

tontun kotopaik siäl o

riukhännä naaprin hän asusta

tyhjänäs pesä vaik viäl o

Talv o nyt tääl mut jo kevämäl

ämmäs kans takasin tlee se jäl

sillon ko lehdet tlee puihi

korroi tua poikkatte suihi

Terveksi tua se maist lämmiöist

praakkaskle niist ja kehu

tontum pulmist ja miätinöist

ymmär ei yhtäm pehu

Tont makka plassillas pakasyäs

silmäk kii mut pää täödes tyäs

parttahan kuu valo paista

tont ei tahd pulmatas laista

Eläm kaik alaha jää o jään

vai o lumine mettä

kaukemppa kosken kuulu ään

kohin vaik ei näyk kettä

pualmitte unisas kuulevannas

tont aja virra on kohinas

fundeera mihe se viäne

misä se alkpää liäne

Kylmä o yässel ja loimotta

hiipuvis liäkeisäs taevas

Ihmsek kartnos viäl nukkuva

unhottavak kaik vaevas

Kuu seila aamuhu hiljaksis

kuurasep puus seiso niatoksis

Mailm valla lumehe hukku

Tont hän ei vaa voi nukku