Vokaalien villiä ja säännötöntä muuttumista kuvaa hyvin, että jossain vaiheessa nuoruutta keksittiin leikkimielisesti muuttaa ’eilen’ ja ’toissapäivänä’ muotoon ’öylä’ ja ’yliöylä’. Oikeat muodot ovat tietenkin eilä ja edelispäevän. Muotoon ’toissapäivänä’ en ole Raumalla törmännyt.

Vokaalimuutoksien ainut jonkinlainen sääntö on, että toisen tavun i tuppaa muuttumaan e:ksi, kuten sanoissa ’kävi’, käve tai ’ripille’, ripel.

On kuitenkin aika vaikea löytää syytä sille, miten keppi-sanasta tulee köp, tai kärry-sanasta kerru.

Mahdottomia ymmärtää ovat myös ’petäjä’, petei ja veräjä, verei. Samoin ’äsken’, äskö ja ’eksyä’, öksy.

Tällaisten erityissanojen tuntemuksen puutteen ei mielestäni kuitenkaan tulisi estää rauman kielellä kirjoittamista. ’Mnää eksyi äske siin veräjän kohdals se vanham petäjä viäres’ on ihan hyvää rauman kieltä, kunhan varsinaiset säännöt on hallussa.