Kun sana on kolmitavuinen tai pidempi, voivat loppuosan kaksoiskonsonantit lyhetä yksikirjaimisiksi. Joillakin kaksitavuisillakin se on mahdollista, kuten käännös (käänös), muunnos (muunos), mutta se on harvinaista.

Tämä lyhenemisominaisuus tulee parhaiten ilmi esimerkkilauseiden avulla:

Kyllä se on sitten ihmeellistä tämä maailman meno.

Kyl se o sit ihmelist tämä mailma meno.

Vanhemmat ihmiset eivät ymmärräkään, miten nykyään rakennetaan.

Vanhema ihmise eivä ymmäräkkä, millail nykysi rakeneta.

Meidän emännän mielestä ainoa terveellinen ruoka on ehtoollinen.

Meijä emänä miälest ainuv terveline ruak o ehtoline.

Ei se ole kunnollista, että kaukaisimmissa kylissä asuvat ne kaikkein köyhimmät.

Ei se ol lailist, et kaikkist kaukkasemis kylis asuva ne kaikkist kööhemä.

Juhannuksena molemmat pääsivät laillisesti naimisiin.

Juhanuksen molemap pääsivä lailisest naimissi.

En osaa paremmin sanoa.

En os paremi sanno.

Sitten niihin poikkeuksiin.

Sana valloill/aan -een voidaan kirjoittaa molemmilla tavoilla: vallollas, vallolas; vallolles,

valloles, samoin kuin yksikkömuoto vallall/aan -een.

Samoin verkalles, kahdellakki, päevälläkki, ja muut vastaavat ilmaisut.

Nämä muodot taas eivä lyhene koskaan oli käytetty teonsana mikä tahansa:

Hyppäämäisillään, putoamaisillaan, olevinaan, muistavinaan

Hyppämälläs, puttomallas, olevannas, muistavannas