Tavun sisällä kahden vokaalin (a, e, i, o, u, y, ä, ö) peräkkäisyyttä (ai, ui, äy, uu, jne) kutsutaan kieliopissa diftongiksi.

Nyt tarkastellaan sanan ensimmäistä tavua, ja miten se muuttuu yleiskielen diftongista rauman kielen vastaavaksi. Prosessi on selitettynä vähän monimutkainen, mutta eiköhän siitä selvitä. Sääntö on tällainen:

Kun yleiskielen sanan ensimmäisessä tavussa on u- , y- tai i-loppuinen diftongi, kuten sanoissa

kaura, höylä ja laiha, ja seuraavan tavun ensimmäinen kirjain on d, r, l, h tai v, kuten noissa sanoissa on, muuttuu u o:ksi, y ö:ksi ja i e:ksi.

Siis kaurasta tulee kaor, höylästä tulee hööl ja laihasta tulee laeh.

Yksinkertaista? Ei ihan, nimittäin tätä muutosta ei tule, jos saman tai seuraavan tavun lähin vokaali on u, y tai i.  Ensimmäinen tavu ei myöskään saa loppua konsonanttiin, kuten sanoissa haukkui (haukus), roiskia (truiski), tai äyskäri (auskar).

Käydään asiaa läpi esimerkein:

Hyvässä saunassa voi istua löylyssä kauankin.

Miksi sanaa ’saunassa’ ei voi kääntää muotoon ’saonas’, vaikka sanan toisessa tavussa ei ole u-, y-  eikä i-kirjainta? Koska sanan keskellä on n-kirjain.

Miksi sanaa ’löylyssä’ ei voi kääntää muotoon ’löölys’, vaikka sanan keskellä on l? Koska sanan toisessa tavussa on y. Oikea käännös on siis:

Hyväs saunas voi istu löylys kauanki.

Lauta laudalta talon seinät saatiin umpeen.

Miksi sanaa ’lauta’ ei voi kääntää muotoon ’laot’? Koska sanan keskellä on t.

Miksi sanaa ’laudalta’ ei voi kääntää muotoon ’laudalt’? Koska sanan keskellä on d. Oikea käännös on siis:

Laut laodalt talo seinäs saatti umppe.

ie-diftongi

Kun yleiskielen sanan ensimmäisessä tavussa on ie-diftongi (sielu, kieli), se muuttuu rauman kielessä joko ia:ksi (sialu), tai iä:ksi (kiäl).

Jos sanan raumankielinen muoto on yksitavuinen, tai siinä ei ole muita vokaaleja kuin i tai e, diftongi muuttuu muotoon iä.

Vielä minä olen samaa mieltä.

Viäl mnää ole sama miält.

Minä muuttaisin tuon säännön näin: ’tai siinä ei ole muita vokaaleja kuin i, e, y tai ä’. Silloin se sisältäisi myös sellaiset sanat kuin miäleläs, tiätyste, viäläkki ja miälyttä.

Kaikissa muunlaisissa sanoissa diftongi muuttuu muotoon ia.

Kiertolaisella ei enää ollut kuin riepuja päällään.

Kiartolaisel ei enä olluk ko riavui ylläs.

Nortamolaisessa tulkinnassa rauman kielestä ie-diftongi on vielä monimutkaisempi. Siinä muoto iä koskisi myös sellaisia sanoja, joissa ie:n lisäksi olisi a, o tai u (viäras, siälu, kiäro). Olen samaa mieltä kuin Koskela: ”Mitkään kuulohavainnot eivät puolla tätä käsitystä”.

Diftongit uo ja yö

Kun diftongit avartuvat, niin tekee myös sanojan suu. Uo:sta tulee ua ja yö:stä yä.

Myöhään yöllä huolestuneet pyörivät sängyssä.

Myähä yäl hualestunnup pyäriväs sängys.

Joskus uo:sta tulee myös oo ja yö:stä öö.

Tuoppi putosi kyökin tuolilta.

Toop putos köökin toolilt.