Kun sanan sisällä on joko k-, p- tai t-kirjain, tai niiden tuplamuoto kk, pp tai tt, ja ne muuttuvat sanan eri taivutusmuodoissa, sanotaan ilmiötä astevaihteluksi.

Kun yleiskielessä k, p, tai t eri taivutusmuodoissa joko hävävät tai muuttuvat  toisiksi kirjaimiksi, aste vaihtuu vahvasta heikoksi (maku, maun; rako, raossa; katu, kadulla).

Kun kk, pp, tai tt muuttuvat yksikirjaimisiksi, aste vaihtuu taas vahvasta heikoksi (laatta, laatalle; matto, matolla; tappi, tapin; tukki, tukilla).

Astevaihtelu on kaikenkaikkiaan monimutkainen ja aikojen myötä muutoksia kokenut ilmiö, eikä sen tarkka selvittäminen ole tässä yhteydessä tarpeellista, kunhan muistaa, että kaikissa kielissä poikkeukset tuppaavat vahvistamaan säännöt.

Kun yleiskielessä jotkut sanat ovat vahva-asteisia, saattaa rauman kielen sama sana ollakin heikkoasteinen.

Tällaista saattaa ilmetä etenkin seuraavissa tapauksissa:

• Monikon partitiivissa

kattoja    paitoja   leikkejä   matoja

katoi        paidoi    leikei        madoi

Poikkattem paidoi ei tarvit leikei vartem pest.

• Monikon illatiivissa

kirppuihin   kuppeihin   takkeihin   tapoihin

kirpuihi        kupeihi        takeihi       tavoihi

Ihmsten tavoihi voi tottu, mut kirpuihi ei koska.

• Joissakin o- tai ö-loppuisissa nimisanoissa

kaakko   kukko   juoppo   puukko   yökkö   Mikko

kako       kuko     juato       puuko     yäkö      Miko

Ko meijän kuko oves pakasel marjoi syämä, ni iha juato siit tul.

• Muutamissa nen-loppuisissa sanoissa

keltainen   pakkanen     ja poikkeus:  kultainen

kellane       pakane                                kulttane

Kaik kellane ei olk kulttast.

• Joissakin teonsanojen kolmannen persoonan muodoissa

antoi   haukkuivat   hukkui   kantoivat   näkyi   pudottivat

anno    haukusiva     hukus    kannoiva   näys     pudotiva

Pojap pudotiva juamklasim paatist merehe. Se näys hetke aikka, mut hukus sit. He annovas se men.

• Muutamissa ehtomuodoissa

otettaisi   muutettaisi   kannettaisi   pidettäisi

otetais      muutetais     kannetais      pidetäis

Jos pidetäis kaffeholan, ja se jälkken kannetais mööplis sisäl.

• Teonsanoissa, joissa on aise- tai äise

hiukaisee   häpäisee   laukaisee   lakaisee

hiuvase       häväse      lauase        lavase

Hän lavas trapuk klaariks, mutt yhtäkkiste hänt rupes hiuvasema.

• Rauman kielen erikoistapaukset

katto     oppia     sekoittaa

kato       ovet       seotta

Tarvittis ovet seottama ennen kom paoha, taik kaffe jähty.

Ja sitten toisinpäin. Raumankielinen muoto on vahva-asteinen, kun yleiskielessä on heikko:

• Piika-sanan taivutusmuotoja

piika   piiat   piian   piiassa   piioilla

piik     piika   piika   piikas     piikoil

Maks paremim piikal, ni ei tarvitt it toohotta.

• Polku-sanan taivutusmuotoja

polku    polut    polun    polulla   poluilla

polk      polku    polku     polkul    polkuil

Nämä mettpolku ova nii sekasi, et valla öksymäm pakka.

• Sanat pelko, haka, raaka (laivassa) ja lieka taipuvat samaan tapaan.

Hän tul kotti niim pelko hallus, et heonenki jäi liakast vallalles.

• Rauman kielen erikoistapaus on hikittä eli hiostaa, merkityksessä olla hiki.

Minulla on hiki.  Minua alkaa hiostamaan.

Mnuu hikittä.      Mnuu ruppe hikittämä.

Astevaihtelu on sekä suomen että rauman kielelle ominaista, mutta kummassakin vähän erilaista. Se näkyy kaikissa murteissa ja on osana niitä toisistaan erottavia tekijöitä, niitä joista murteet tunnistetaan. Siis on melko merkityksellinen asia. Onneksi murretta käyttämällä tämän piirteen oppii nopeasti.