Suomen kielen vokaalit ovat a, e, i, o, u, y, ä ja ö. Kun niitä on kaksi peräkkäin sanan lopussa, kuten sanassa ruokaa, sanan keskellä oleva k, t, p tai s tuplaantuvat ja itse tavu lyhenee. Sana ruokaa on rauman kielellä ruakka.

Tätä ilmiötä kutsutaan lounaismurteiden erikoisgeminaatioksi.

Esimerkkejä:

Sen jälkeen lähdettiin kotiin.

Se jälkke lähdettin kotti.

Hän kiipeää köysiä pitkin huoneeseen.

Hän kiippe köyssi pisi huanesse.

Ota heti lisää, ettei tarvitse niin usein hakea.

Ot koht lissä, etei tarvit nii usse hakki.

Tämä geminaatiosääntö, niin kuin kaikki muutkin säännöt, sisältää poikkeuksia. Esimerkiksi sana maitoa kääntyy raumaksi maito, EI maitto. Tapaus ja vapaus pysyy yleiskielen näissä muodoissa, siis EI tappaus ja vappaus.

Poikkeuksia ovat myös muodot: hän antaa (hän anta), se tekee (se teke), nainen pesee (äm pese) ja se sopii (se sopi).

Imperfekti on aikamuoto, joka ilmaisee, että joku teki jotakin aikaisemmin kuin nyt.

Erikoisgeminaatiota tapahtuu myös sellaisten teonsanojen yksikön kolmannessa persoonassa (hän tekee), joissa on si-loppuinen imperfektimuoto.

Esimerkkejä:

Pää siinä sekoaa (imperf. sekosi), kun vatsallaan makaa (imperf. makasi).

Pää siins sekko, ko vattallas makka.

Englannissa ulko-ovet aukeavat (imperf. aukesivat) sisällepäin. Sellaiset putoavat (imperf. putosivat) raameistaan yhdellä potkulla.

Engklannis ulkove aukkevas sisälppäi. Semsep puttova raameistas yhdelp potkul.

Joskus harvoin voivat myös n- ja h-kirjaimet kahdentua, kuten sanoissa puhua (puhhu) ja sanoa (sanno).