Tätä juttu ei ol meinat miksikkä viidenkymne aastaja historiikiks, ko mnuul o meinink vaa muistel muutmi tapauksi yhdistyksen taiple alkpualelt.
Jo sillon ko yhdistyst grundatti ol henk semne, ett raha pidäis kokkoman kaikelt tappa äärestäs pali, ja sitt pistäs se leviäks kovaste humanitäärissen tarkotuksehe, toisemi sanottun jäsenistön kaikenkalttaseks hyädyks. Se onkin käynt tottehe valla hyvi. Raha on tulp pali, mutt kyl mar stää o mennykkin ko mittä isomppa kassa ei ol mihinkkäm päässyk kokkontuma.
Sitt met tleenki jo varsnaissehem päevän teemaha.
Se tanslava, ko met tein koht ko yhdistys ol grundatt, ol sillo alkaikoin kaikkest suureve syyline nii ilottemissen ko murhessenki. Lava ol alkkujaskin tarkotet siirettäväks paikast toissehe, kosk jonkkus hyyryl, kosk omatten tansettem pittoho. Stää kuskatti välilt tookin kans, välilk kuarmautol ja sillon tällö oikke heosellakki. Kyl ne lavatalkko oikke heose hommi olivakkin, ko se lava ol teht kakskertta nelimeetrisiks lövyiks, ja yht lövy ei kahde miähe voimils saank kuarmauto laval nostetuks. Satte jälilt ol joskus kuudelakki äijält täys tyä. Tavara ol kaks täyt kuarma, ko lasketa aluparru ja kaittef fölihi.
Mnuu o jään miälehen yks niist kaikkest rankemist talkkoist. Sillo lava täydys saad Ooperist valttiä varttehe. Se ol edelis suven ols siäl hyyryl ja jätet sins sitt talvsäilöhö. Kevästen ko lava olis tarvit uuttem paikkaha, me huamasi ett se tiä ko ol lavan tuamisse männä suvenk käytet, ol vede vallas, ja autol ei perilp pääss. Se pato siinp Pitkjärve länspualel ol siihe aikka nii souk, ett stää myäde se olis täytynk kuskat lövy pystös yks kerrallas. Mef fundeerasin tämse vähti valla mahdottomaks, ja vaik se olis luananukki, siihe olis men mont päevä, ja nii mep pääti uittas se järve yli siit pado siu myäde osa kerrallas. Yhde sortin konst seki. Met teim pajas tähä hommaham passelei uittoraodoi, ja niitten kans ol meinink ohjaskel lavam palaset toisel rannal. Ko sit huameltta olttin koko talkkoporuk koos raodotten kans, ni me huamasi, ett lövytten tranumine sada meetrim päähä ranttaha siäl männytte joukos olis jo seki valla ylivoimane väht.
Ei muutkon tuderama uudeman kerra stää tiät, ko ol lavan tuamissen käytet. Nii sitt fundeeratti, ett heospelils siit ylitte menis, ko joku vaa saa heose rattatten kans menemähä nii syvä vetten ko juakse miähe saappa varrest sisäl.
Sitt vaa joku kaupunkkihi heosmiäst ja ajopelei hakema. Ko siins sit kaple aikka vartoskeltti, ni heonen tuliki. Sitt rupes hom käymä, ja muutmi kerroi saattinki heonen kuarmines ylitte. Niinkon talkkois kuuluki, ol hiukan todiki otet fölihi. Stää maistettin kumminki hyvi nuukasten, kon tyä ol keske ja se todi ol omal rahal hommat. Ko heosmiäs rookas olema vähä laiskantotkone, eik homm oikke luanan, annetti sil vähä runssami ryypyi ja Vuariom Pave vanhan heosmiähen ot suittihin kii, ni jo rupes käymä. Heosmiäs oliki aika juato sorttine, ni ett ei stää enä sitt heosen taanes saattukka. Ja hyvä oliki.
Hämyaik rupes olema liki, ko me huamasi, ett yhdel heosel ei valmist tult tänäpä. Ni mnää sitt läksi hakeman toist heost Korrelast, kon tunsi siält maaviljelijä Erkki Haaslahde. Mnää sainki oikken trenki heosines, ja nyt tyäs sujusiva nii luanikkaste, ett valosan aikan saatti hom reedaha. Seoravanp päevän oliki sitt enä jälilk kuarmauton kans kuskamine. Vaik talkko olivakki ranka, ol heosmiäs ainuv kom putos ja jouduttin tuaman kaupunkkihi heosines. Sillail oikke.
Toinen tapaus ko o jään mnuu miälehen, ol semne misä lava ol samanp päivän hyyrät kahten tilasuttehe. Päeväls se ol Kauttual Rauttiäläiste suvijuhlil ja ehtostem pit olema omat tansi Otalahde harjotuskentä viäreses petejikös. Ei siint tiätyste mittä merkilist olis muute ol, mutkom päevtansik Kauttual lopusivak kel neljän tiimoil iltpäiväl, ja lava pit purkama, lastaman tookihi ja paneman pystöhö Otalahtehen kel kahdeksa mennes ehtost, nii se ol jo melkke ihme. Me olin kumminki edeltkäsi lasken, ett näi sem pidäis luanama.
Valla erinomast ol kumminki se, millail raumlaise luattivap prankkorihi, ja varmaste luattava viäläkki. Näättäk, mnää pistim piletkojum pystöhöm petejikköhön kel yhdeksäntoist ja ihmssi rupes valumam päi ilmotettu tanspaikka. Jokune rookas kyssys siinp pileti osto aikan, ett kosk tansi alkava, ja mnää sanosi ett kel kakskymment, juur niinko ilmotukses seiso. Ja lava ei näkyn viäl missä. Pileti meniväk kon kuumilk kiveil ja puales tunnis kaik ol myyt ja ensmäine lavakuarm ol tul. Orkester alko pelaman tasan kel kakskymment, ja lava viimänenkin kaittempult ol skruuvat kii.Oikken kohtalo iva ol se, ett muutman kaple jälkken tul valla mahdoton ukkone, ja sadet ei saat lakkaman koko ehton. Kukka ei kumminkam pyytänp pileti hintta takasi, ja orkesterillekki maksettin tavalinem palk. Kaikk olivat tytyväissi, vaik tansi olivak kestän vaa vajan tunni.
Vuan 1951 mep pääti järjestä raumlaisil oikken kunno juhanusjuhla, misä olis ennemuinassen tappaha lavatansi, ampumist, renkkattem paiskimist, tikaheitto ja tiätystem buffet. Paik saatti hyyrätty keskelt Salinketto Malenin torpa mailt. Vaikkemppa oliki luva saamine, kon torp kuulus siihe aikka maalaiskunttaha, ja nimismiäspiirist ei löytynt tarppeks polisei pitämä oorninkki näi juhanusaattonk, ko juhli ol mont eri pualilp piiri. Aika helpost se kumminkin klaaratti. Konstaapel Karhomaa, ko asus Syväraumas, lupas tulp polisiks juhlihi, vaik oliki suvilystil. Me olin kovasten tytyväissi, sillett kaik tunsiva hänes semsen rauhalisen vanhampualsen herrasmiähenk, ko ei turhampäeväsist koohottan.
Oluprykist saattim paikalk kuarmauto, ko ol täyn juami. Kuarmast maksetti se verran ko ol käytet. Semnen kontraht ol meilk kovaste edukast ja ihmsilp piisas juamist ja tiätystem plissi. Kaupungist Salinkettohon kuskatti ihmse oikke linjapiilil. Liikennöitsijä Vesalt saatti hyyryl linjapiil, Virtase Arvi kuskiks ja Olavi ”Napero” Keskitalo ot kasöörin tyä hoimeihis. Molema oliva oma väkki.
Mainostaminem päätetti hoittas sillal et tuntu, mutt kumminki mahdolisima helvol. Ostetti rull oksmassa Rauma Raudast, ja tehti siit tomnen kolmkkyment meetri pitk taul. Siihen täkstatti sitt miähenkorkkusilp punasil leviöilp puukstaaveil, ett JUHANNUSJUHLAT ja kaik muut tarppeliset tiado, ja pistetti se Valtkadu varttem Paloasema vastpäät. Reklaam men hyvim perilk, kosk väentunko ol juhlpaikal valla mahtavas. Väkki tul linjapiil täyn jatkuvals syätöl ja lisseks viäl polkpyärilt taik kävelte, nii ett tiä ol melkken tukos Syväraumaha saak. Siihe aikka ei yksityisil ihmsil viäl automopiilei niin kauhiaste ollu, nii ett parkkeerausongelmi ei pääss syntymä. Kyl mar siihe väentunkkoho ol syynk kans se, ett juhanusilm ol vallan komias.
Ongelmi ol kans. Aluepiljeti lopusivak koht alkkus. Onneks siihenki lääkke löydysivä. Veepeekoon kaapis paloasemal ol kaikenkaltassi vanhoist tapahtumist jälil jäännyi piljetei vaik kuip pali. Niihi ol kyl präntät monelaist täksti, niinkom pulla, taik kaffet, VPK vuasjuhl, ja muut semmost, mutt ihmsilt tunnus oleva yks lyst mitä piljetis seisos, ko sen kans vaam pääs aeda sisäpualel. Varmaste filunkillakkim pääs mont, mutt kyl sitt siäls sisäl osattin knypät rahap pois kilppaluis ja buffetis.
Tanslava oliki jut sinänäs. Sin myyttin kertpiletei, nii ett lava tyhjenys ain kahden kaple jälist. Veropiletei ei saan reppik, ko ylikonstaapel Kesktalo kiärs automobiilin kans kaik juhlpaika ja lask ja repel piletis sitt kon tilasus ol loppun. Tämne ol kauhia edukast, sillett samoi piletei myyttin tiätystenki ussemppan kerttaha ja silt tappam päästin kiärtämä vähä veroi. Walleniuksem Pent kokos veropileti lava verejäl ja kuskas net takasi Astridilp piletkojuhu ja ko ne ainakki alkkuhu oliva iha ehji, nii olis maar se ny olt turhampäeväst luavutta niit heti repeltäväks. Polis käskettin kaffelp buffetim pualelt tarppeks usse, nii ett ei häne omatunttoas saatet liian kovasten koetuksel.
Loppehtost rupes piletettem pinnast uudenkarhheus häipymä, nii ett Kesktalo repellesäs ihmettelikin kui huanoste ihmsep piletei ovap pitän. Wallenius puhel tähä vaa ett nii ai, ja ko niit täyty pittäk koko ehtom plakkrisas, ko ei uskall viäd irtopiletei piletkojuhunka.
Kaikelt taval juhla onnistusiva hianost, ja raha tul rutkast. Edeltkäsi ol päätet viättä loppyä kaikitten talkkois olletten keske Leppkaris Santmaitte mökil, ja paati oliva valmink kuljetust varte Salinkedos. Koko juhlatten kassa ol Lehtose Leo hoimeis ja hän pit kovaste vaarin kapsäkistäs, misä raha oliva.Leppkaris sitt saunotti ja otetti muutamppi todei, mutt ei siit mittä suuremppa ryyppämist tullu, kon kaikk oliva väsyksis ja aamuki ol jo käsil.
Sillail oikke, kottit tultti ja raha viätti seoravamp päevämp pankkihin korkko kasoma ja jällen käytettäväks ”humanitäärissin” tarkotuksihi.
Kiitoksi pali, ett jaksoit kuulustell. Pitäkkäm Palosto hyväs höyskäs seoravakki viiskyment vuatt nii voida jälle jubileerat.
Reijo Engren 15.2.1997