Kakstuhatluvu alus mnuu elämäsän ol semne aik, et tul kirjotelttu enemän

kon tavalisest rauman kiälel. Siins sius sit näit trallituksiki rupes syntymä

niinko ääkkät vaa. Asi o semne, et mnuull ol josta syyst ain ol miäles,

et kumselt tomses suasitu musiikkaple mahdaisivak kuulosta,

jos ne lauletais rauman kiälel. Mustan Katin Kelrist se homm alko,

ja näi monehe om pääst. Ei nes sunkka ol mittän käänöksi, kom pareminki väänöksi.

Antakkan kommentei, tykkäsit tai et. Mnää lykkä net tähäm peräsimperäsi

ilma mittä sen kummalisemppi syntymselvityksi. Joissai on kyll alus eine

verran kerrot kui ne ova alkus saan. Ne ova niit kaikkest vanhemppi väänöksi.