Loppukahdennus

Vahva ja heikko aste

Erikoisgeminaatio

Sisäheitto

Sanan lopun n-kirjain katoaa

Kaksi tai kolme konsonanttia sanan alussa

Tuplakonsonantit ll, mm, nn ja rr lyhentyvät

Ht muuttuu tt:ksi

Nimisanan illatiivin (taloon) h-kirjain

Ts muuttuu tt:ksi tai t:ksi

Rauman kielen d

Loppuheitto

Sanan lopun t-kirjain katoaa

Genetiivi

Partitiivi eli osanto

Adessiivi (talolla) ja allatiivi (talolle)

Pitkät vokaalit lyhenevät

Diftongit

I-loppuiset diftongit ensitavun jälkeen

Vokaalit muuttuvat

Tuplakonsonanttejako sanan lopussa

Rauman kieli on siitä ainutlaatuinen suomalainen paikallismurre, että sille on luotu eräänlainen kielioppi. Tauno Koskela teoksessaan Sillail oikke (Oy Länsi-Suomi, 1992) hahmotteli varsin kattavasti rauman kielen ominaispiirteet ja kirjoittamiseen liittyvät säännöt, joista murteen harrastajat voivat ammentaa ja jonka pohjalta omakin oppaani on luotu. Ei hän itse sitä kieliopiksi kutsunut, mutta me voimme olla todella tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, että meillä on teos, josta löytyy kirjoittajille mahdollisuus tarkastaa tekstiensä oikeellisuus ja raumalaisuus.

Rauman kieli on muuttunut ja muuttuu edelleen. Raumalaisilla on usein käsitys, että ainoaa oikeaa rauman kieltä on vain Nortamon jaarituksissa tai Koskelan kirjallisessa tuotannossa.  Se on sääli, koska se samalla merkitsee, että vain harva uskaltautuu enää rauman kielellä kirjoittamaan. Vaikka ”mnää” on jo kauan sitten muuttunut raumalaisten puheessa ”määksi”, ei se tarkoita, että kieli olisi mihinkään hävinnyt. Raumalla syntynyt puhuu raumalaisella nuotilla ja lyhentää sanoja niin kuin aina ennenkin. Se on rauman kieltä. Vanhat sanat jäävät pois käytöstä, mutta uusien raumankielinen muoto ja taivutus tulee raumalaisen suusta automaattisesti. Kieli elää. Emme saisi pelätä sillä kirjoittamista.

Olen omassa kirjoittamisen oppaassani hyödyntänyt vahvasti ”Koskelan kielioppia”. Eihän muutakaan vaihtoehtoa ole. Kirjoitusteni raumankielinen muoto on ei-nortamolaista tyyliä, jossa historiallista rauman kielen konsonanttien pehmenemistä ei pyritä saamaan esiin. Oman kokemukseni mukaan raumalaiset eivät enää vuosikymmeniin ole puhuneet sillä tavalla.

Rauman kielen oppaani tarkoitus on kannustaa raumalaisia kirjoittamaan, mutta kirjoittamaan mahdollisimman oikein, kielelle ominaisia piirteitä noudattamalla. Siksi pyrin tekemään siitä niin ymmärrettävän kuin mahdollista, kielioppipelkoisillekin.